etusivu esittely siitoshevoset kilpahevoset kasvatusinfo

Initial Knight

trakehner ori 167cm, ruunikko
syntynyt 28.03.2012, täytti 3v. 21.01.2013
(3-v. jälkeen ikääntyy VARL:n mukaisesti)
VH13-021-0381

maahantuoja Soneü
omistaja Carolina (VRL-10356), Kaartin Hevoset

koulupainotteinen, kilpailee tasolla Grand Prix

meriitit ja muut saavutukset

Kilpailu-ura päättynyt, tavoitteena kouluratsastuksen laatuarvostelu.

Nipsu on ilkikurinen ikiliikkuja, jonka jokainen kultainen kilo tuottaa aivoissasi aimo annoksen serotoniinia. Ainakin jos sinulla on aimo annos huumorintajua. Kekseliään orin sydän on puhdasta kultaa, vaikka metkuillaan aiheuttaakin jos jonkinlaista harmia ja harmaita hiuksia tallin ihmisille. Milloin kaatuu harjapakki, milloin vastapesty loimi on kadonnut karsinan ovelta - milloin onkaan yksi oritarhoista tyhjillään? Mutta mitä Nipsun viaton ilme ei saisi anteeksi? Ei mitään.

Nipsu kannattaa pitää kiinni karsinassa hoitotoimenpiteiden ajan - ei siksi että se olisi mitenkään kuriton, mutta omien hermojesi säästämiseksi. Ori on niin tavattoman utelias, kaikkea - jos suinkaan vain on mahdollista - voisi mielellään haistaa, ehkä mieluiten maistaa. Hoitotoimenpiteiden ajaksi riimunnaruun tehty solmu antaa tarpeeksi aktiviteettia niin Nipsun päälle kuin sen hampaille. Ruunikko on oriksi poikkeuksellisen hyvätapainen (tai hyvin kasvatettu) ja väistää ja nostaa pyydettäessä.

Nipsua voisi varmaan luulla ruunaksi, ellei se olisi niin karismaattisen näköinen. Se toimii narun päässä moitteettomasti niin kotona kuin kilpailupaikoilla. Uhkea tamma saa ehkä varsamaisen hörähdyksen ja kevään viheriöivä nurmi kaihoisan katseen. Tarhassa ori jaksaa keksiä itselleen ajanvietettä, milloin se jyrsii aidantolppaa (jos koskaan näet Nipsun pongahtavan vastakkaiseen suuntaan kesken järsimisensä, sen suuhun on luultavasti eksynyt sähkölanka), milloin riisuutuu loimistaan ja milloin suunnittelee vuosisadan tarhapakoa. Kapinallisen nudismiin Nipsu tuntuu taipuvan kevät- ja syyskaudella, milloin vain vaihtuva karva kutisee, ja loimi on mieluiten riisuttava, pikemminkin riekaloitava, tarhan märimpään ja mutaisimpaan kohtaan. Talliporukan keskuudessa arvaillaan usein kuinka monta sataa euroa Nipsun loimiin onkaan jo mennyt.

Ratsuna Nipsu on energinen ja eteenpäinpyrkivä, se kuuntelee nöyrästi ratsastajaansa mutta vaatii monipuolisia tehtäviä pysyäkseen virkeänä ja keskittyneenä. Oriin kanssa on miellyttävää työskennellä, se suorittaa aina ratsastajan vaatimalla tasolla - ellei sitten vähän paremmin. Nipsu antaa paljon anteeksi ratsastajalleen, parhaimman Nipsusta kuitenkin saa esille ratsastaja joka määrätietoinen ja osaa tuoda oriin parhaimmat puolet esille.

jälkikasvu

05.04.2014 fwb-o. Inferno Whisper (e. Chabelle F)
25.02.2014 fwb-t. Kaartin Amazing Amazon (e. Amber Jaded)
06.05.2013 tra-t. Unim Peachable XII (e. Paranormal Leak)

i. Illuminated
tra, rn, 170cm
ii. Tough Advance
tra, rn, 167cm
iii. Torture Knight
tra, trt, 169cm
iie. Tear of Agony
tra, m, 165cm
ie. Merry Illusion
tra, rt, 165cm
iei. Slow Escape
tra, rt, 162cm
iee. Merry Go Round
tra, rkm, 166cm
e. Low Favor BVL
tra, rn, 165cm
ei. Lost Direction
tra, prt, 164cm
eii. Losing It
tra, m, 170cm
eie. Fine Decision
tra, rt, 160cm
ee. Featured Lie
tra, mrn, 166cm
eei. Limn Usher
tra, rn, 167cm
eee. Fancy Record
tra, trt, 165cm

polveutuminen

Illuminated on Länsi-Saksalaisessa Engelbrechtin siittolassa syntyt ori. Tämä tummanruunikko piirtopää ei ole nimenä järin tunnettu, mutta loi kuitenkin nuorempana varsin mukiinmenevän kilpauran kouluratsuna. Illuminated ei kokeillut siipiään kansainvälisellä tasolla, vaan kilpaili kotimaassaan Saksassa lähinnä vaativan tason luokissa. Ori ei siis ole ehkä kansainvälisten GP-luokkien valovoimaisin tähti, mutta on kuitenkin periyttänyt jälkeläisilleen hyvää rakennetta sekä kyvykkäitä kouluratsun elkeitä isälinjansa kautta. Ulkonäöltään Illuminated on varsin komea – toiselle palkinnolle kantakirjauksessa yltänyt 170-senttinen, kevytrakenteinen ori, jolta löytyy näyttävät askeleet sekä rautaiset hermot.

Tough Advance oli niin ikään Engelbrechtin siittolan kasvatteja. Se syntyi varsin nimekkääseen sukuun, joten odotukset olivat kovat. Orilla ei ollut kuitenkaan vaikeuksia lunastaa niitä, vaan se väläytti kouluratsun taitojaan jo hyvin nuorella iällä. Tästä syystä nuorikon kanssa keskityttiin täysin kilpauran luomiseen ja jalostuskäyttö jäi vanhemmalle iälle. Isänsä tavoin Tough Advance kilpaili GP-tasolla myös kansainvälisesti, vaikkei aivan yltänytkään samanlaisiin huippusuorituksiin – yhtään orin kykyjä vähekysymättä, olihan sen isä aikansa tunnetuimpia kouluratsuja. Luonteeltaan 167-senttinen ruunikko oli oriksi hyvin kiltti ja kuuliainen, mutta toisaalta hivenen arvaamaton, mikä toi treenaamiseen aina hieman jännitystä.

Maailmanluokan kilpailuiden moninkertainen voittaja ja tammanomistajien ehdoton suosikki Torture Knight oli aikansa tunnetuimpia trakehneninhevosia. Kotitallilla tämä 169cm korkea tummanrautias ori oli nimensä veroinen – äksy ja vaikeasti käsiteltävä. Kuin ihmeen kaupalla kilpailutilanteet herättivät eloon tämän kyvykkään orin toisen, edustavamman puolen ja virittivät sen keskittymistason äärimmilleen. Kun tähän vielä yhdisti saavukset kansainvälisissä GP-luokissa, upeat askeleet sekä vaikuttavan ulkomuodon, jäi ilkikurinen luonne näiden piirteiden varjoon ja lopputuloksena syntyi kasapäin toinen toistaan hienompia jälkeläisiä.

Tear of Agony oli pikimusta ja säpäkkä kaunotar, jonka ilmeikkäiden silmien väliin oli mudostunut pieni tähti. Sen oli tarkoitus jäädä synnyinkotiinsa Hollanin ja Saksan rajalla sijaitsevaan siittolaan periyttäjätammaksi, mutta tulevaisuudensuunnitelmat saivat kuitenkin kokea muutoksen. Sattumalta siittolaan vierailulle saapunut hollantilaismies, Luuk De Vries, näki tamman potentiaalin jo varhaisessa koulutusvaiheessa. Orastavasta kiinnostuksesta syntyi kaupat ja Tear of Agony muutti Hollantiin valmentautumaan kilpauraansa varten. Tähtipää osoittautui hyväksi sijoituseksi ja menestyi kiitettävästi kouluratsastuksen vaativissa luokissa niin synnyinmaassaan Saksassa kuin Hollannissakin. Tamma jätti jälkeensä neljä varsaa, jotka kaikki loivat menestyksekkään uran kouluratsuina.

Merry Illusion oli saksalais-brittiläisen yhteistyöjalostuksen tulos. Siinä sekoittui kestävää kenttäratsua sekä ylvästä kouluhevosta, voitontahtoa ja luonteellista lujuutta, mutta samalla myös kuuliaisuutta ja nöyryyttä. Näin hyvillä eväillä tästä 165-senttisestä raudikkotammasta tuli pätevä yleisratsu, jota tavattiin niin koulu- kuin estekentilläkin. Se oli tasaisen varma suorittaja, joka ei kuitenkaan yltänyt suurempien kilpailuiden sijoituksiin, vaan pidättäytyi alemmilla tasoilla. Merry Illusion sai elämänsä aikana viisi jälkeläistä, joista valitettavasti vain neljä jäi henkiin.

Slow Escape oli jalostusoriksi varsin pienikokoinen, vain 162cm korkea, mutta luonnetta siltä löytyi useammankin orin edestä. Rautiaan sukkajalan ego ja määrätietoisuus olivat eduksi kilpakentillä – se kantoi itsensä ylväästi ja tanssahteli Keski-Euroopan koulukilpailuissa itselleen muutamia sijoituksia. Rakenteeltansakin Slow Escape vaikutti korkuistaan isokokoisemmalta; se oli vankka ja suurilinjainen, mutta kantakirjattiin kuitenkin kolmannelle palkinnolle. Orin jälkeläiset ovat olleet tasaisen varmoja koulusuorittajia, joista osalle on varmasti riittänyt paitsi isänsä ylpeää olemusta ja askellusta, myös sen paikoittain liiankin itsevarmaa luonnetta.

Merry Go Round oli kuvankaunis ruunikonkimo, joka kantakirjattiin toiselle palkinnolle. Saksassa kasvatettu ja Iso-Britanniaan myyty tamma kilpaili kenttäratsastuksen vaativalla tasolla uudessa kotimaassaan, mutta palasi takaisin Saksaan kilpauran päätyttyä tapaturmaisesti. Hyvän rakenteensa sekä kiltin ja nöyrän luonteensa ansiosta Merry Go Round siirtyi täyspäiväiseen siitoskäyttöön. Tamman entinen brittiomistaja oli kuitenkin tykästynyt kilparatsuunsa niin kovasti, että halusi siitä jälkeläisen itselleen – näin syntyi yksi seitsemästä varsasta, Merry Illusion. Loputkin jälkeläiset jatkoivat menestyksekkäästi emänsä lupaavaa kilpauraa siitä, mihin se oli aikoinaan jäänyt.

Low Favor BVL on Bennewitzin siittolassa, Pohjois-Saksassa syntynyt tamma. Sen ruunikkoa karvapeitettä somistaa kuonopilkku, jonka alta saattaa omistajan mukaan paljastua ilkikurinen hammasrivistö, mikäli asiat eivät suju niin kuin tämä pikku-primadonna haluaa. Vastaanhangoittelevan luonteensa lisäksi Low Favor BVL on tunnettu myös kauniista laukastaan sekä hyvästä rakenteestaan. Leonaksi kutsuttu tamma kilpaili nuoremmalla iällään kouluratsastuksen vaativia luokkia ja toi kotimaahansa muutamia ruusukkeita aina ulkomailta asti. Aktiivisen kilpauransa jälkeen Leona muutti saksalaiselle yksityishenkilölle lähinnä siitoskäyttöön. Tänä aikana tamma on varsonut kolme tervettä ja lupaavaa jälkeläistä.

Lost Direction on laajalti Puolassa ja hieman Saksassakin vaikuttanut punarautias ori. Nuorena hevosena se niitti mainetta kouluradoilla ja ovatpahan myös näyttelytuomarit sen liikkeitä kehuneet. Ori on kantakirjattu upeasti toiselle palkinnolle ja omistajaperheen takanreunusta koristaa laaja kirjo erilaisia palkintoja niin näyttelykehistä kuin kotimaan koulukilpailuistakin. Lost Directionin jälkeläisissä on onneksi näkynyt vain vähän merkkejä isänsä äkkipikaisesta luonteesta, mutta sulavalinjaista rakennetta ja hyvää koulukapasiteettia sitäkin enemmän.

Losing It oli harmittavan hankala tapaus heti elämänsä alkumetreiltä lähtien. Sen emä kuoli varsomisen aikana ja pieni oripoika jäi uuden sijaisemän huomaan, johon se ei koskaan kuitenkaan kiintynyt. Tästä heiveröisestä varsasta kasvoi kuin ihmeen kaupalla komean musta sukkajalka, mutta luonteeltaan se oli täynnä tulta ja tappuraa. Losing Itin kasvattanut hollantilaissiittola luopui toivosta ja myi nuorikon yksityisomistajalle. Ennakko-odotuksista huolimatta orin ja sen uuden omistajan väliin muodostui vahva side ja yhdessä ratsukko haali kokoon muutamia sijoituksia vaativista koululuokista. Tämän yhden ratsastajan käsissä Losing It toimi upeasti – mutta vain kotitallilla. Hankala luonne ja kilpailutilanteiden stressaavuus estivät pidemmän kilpauran, eikä jälkeläisiäkään syntynyt montaa.

Fine Decision aiheutti nuorena harmaita hiuksia epätasaisella kilpailumenestyksellään. 160-senttisestä pikkutammasta huokui valtava potentiaali, mutta huonot hermot koituivat helposti suoritusten kohtaloiksi. Vuosien kuluessa sekä hermot että taidot kuitenkin karttuivat tasaiseen tahtiin ja Fine Decision kipusi yhä ylemmille tasoille. Odotus palkittiin, sillä sen uran tähtihetkiin kuului GP-luokan voitto kansainvälisen tason koulukilpailuissa. Tamman viidestä jälkeläisestä kolme on päässyt kantakirjaan ja kaikki ovat kilpailleet vaativan tason koulukilpailuissa, joskin melkein yhtä vaihtelevalla menestyksellä kuin emänsäkin.

Featured Lie oli kaunis, hyvärakenteinen ja -luonteinen mustanruunikko. Se vietti koko elämänsä Pohjois-Saksalaisessa Bennewitzin siittolassa, jonne se ostettiin eräältä yksityisomistajalta. Luonteen ja työmoraalinsa puolesta tamma olisi sopinut hyvin kilpakentille, mutta ei kuitenkaan koskaan niillä näyttäytynyt. Sen sijaan tämä 166-senttinen siitostamma kiersi muutamissa näyttelyissä ja pääsi kantakirjaan toiselle palkinnolle. Featured Lie edusti rodun täysverimäisiä piirteitä, joita on nähtävissä myös sen seitsemässä jälkeläisessä.

Limn Usher oli puolalaisen, Blaszczyk -nimeä kantavan perhesiittolan ensimmäisiä toisen polven siitosoreja. Kasvattajana tila oli siis vielä hyvin nuori, mutta sen hevoset sitäkin tunnetumpia. Limn Usher ei kuulunut Blaszczykin suosituimpiin siitosoreihin, vaikka sillä oli siitosarvoa niin isänsä kuin omien saavutustensa ansiosta. Väriltään ori oli arkinen ruunikko ilman merkkejä, eikä sillä ollut luonteikasta persoonaa tai keskivertoa parempaa rakennetta. Toisaalta se oli kyllä kilpaillut menestyksekkäästi kotimaansa Puolan koulukilpailuissa, mutta jäänyt kai tilan muiden jalostusorien varjoon. Jälkeläisilleen Limn Usher periytti suuria, mutta notkeita liikkeitä sekä tasaisen varmaa luonnetta.

Fancy Recordista on jäänyt jälkipolville melko vähän tietoa, mutta pienen kaivelun tulos kuitenkin kannatti. 165cm korkean tamman tummanrautiasta karvapeitettä koristi läsi sekä sukat joka jalassa. Mitä ilmeisimmin Fancy Record oli myös hyvä rakenne, sillä kantakirjauksesta oli tullut toinen palkinto kotiinviemisiksi. Luonnepisteet olivat myös korkeat, joten tamma vaikutti kaikinpuolin hyvältä ja tasapainoiselta paketilta. Se oli syntynyt sekä kuollut erään saksalaisen yksityishenkilön omistamana ja näin ollen luultavasti viettänyt koko elämänsä samalla tilalla. Jälkeläisiä Fancy Recordilta löytyi neljä kappaletta – kaikki kouluratsastukseen painottuneita ja siinä enemmän tai vähemmän menestyneitä. Kaksi varsoista löytyi myös kantakirjasta, molemmat toiselta palkinnolta!

kilpamenestys

Ominaisuus pisteet porrastetuissa

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 18.36
Tahti ja irtonaisuus 17.40
Tarkkuus ja ketteryys 0.00

Kouluratsastus pisteet 35.76
Kouluratsastus taso 0

Kouluratsastus (41)

17.02.2014 Pirunkorpi KRJ GP: 5/50
16.02.2014 Pirunkorpi KRJ GP: 7/50
15.02.2014 Pirunkorpi KRJ GP: 2/50
14.02.2014 Pirunkorpi KRJ GP: 4/50
13.02.2014 Pirunkorpi KRJ GP: 7/50
12.02.2014 Pirunkorpi KRJ GP: 3/50
19.10.2013 Kirbera KRJ GP: 2/30
18.10.2013 Kirbera KRJ GP: 2/30
30.08.2013 Susiraja KRJ GP: 3/20
27.08.2013 Hex Sporthorses KRJ GP: 6/40
13.05.2013 Kilpailukeskus Stewart KRJ Int II: 7/60
13.05.2013 Kilpailukeskus Stewart KRJ GP: 7/60
10.05.2013 Kilpailukeskus Stewart KRJ GP: 6/40
10.05.2013 Duren KRJ GP: 3/34
09.05.2013 Duren KRJ GP: 1/34
08.05.2013 Suprant KRJ GP: 3/50
06.05.2013 Suprant KRJ GP: 2/50
03.05.2013 Duren KRJ Int II: 1/30
02.05.2013 Duren KRJ Int II: 3/30
03.03.2013 Harley Stud KRJ GP: 1/50
02.03.2013 Oldfinion KRJ-Cup GP: 5/88
02.03.2013 Carbon Sporthorses KRJ GP: 1/31
01.03.2013 Carbon Sporthorses KRJ GP: 4/31
28.02.2013 Carbon Sporthorses KRJ GP: 5/31
24.02.2013 Bairdon KRJ GP: 2/30
23.02.2013 Carbon Sporthorses KRJ GP: 1/31
23.02.2013 Bairdon KRJ GP: 4/30
23.02.2013 Bairdon KRJ GP: 3/30
16.02.2013 Kirbera KRJ GP: 4/30
08.02.2013 Suprant KRJ GP: 4/40
07.02.2013 Suprant KRJ GP: 1/40
06.02.2013 Suprant KRJ GP: 4/40
04.02.2013 Kirbera KRJ GP: 4/30
03.02.2013 Kirbera KRJ GP: 3/30
03.02.2013 Kirbera KRJ GP: 3/30
01.02.2013 Kirbera KRJ GP: 4/30
31.01.2013 Eton Stud KRJ GP: 3/29
23.01.2013 Hex Sporthorses KRJ GP: 2/40
22.01.2013 Hex Sporthorses KRJ GP: 1/40
21.01.2013 Hex Sporthorses KRJ GP: 2/40
21.01.2013 Rebellion KRJ GP: 7/50

Näyttelyt (NJ)

-

Näyttelyt (VSN)

-

päiväkirja ja valmennukset

10.02.2013, talvinen valmennuspäivä

Nipsun kilpailu-ura oli aluillaan ja olin kutsunut Ruotsista valmentajan, Eleonora Svensson, Kaartiin kertomaan vähän näkemystään meidän nuorista hevosista. Eleonora on tunnettu valmentaja ympäri Eurooppaa ja on tuonut uusia näkemyksiä kouluratsastukseen ja hevostenvalmentamiseen yleensä.Valmennukseen oli tulossa Nipsun lisäksi Baro ja tammoja edustamaan Särmä. Olisin halunnut itse ratsastaa kaikki hevoset, mutta valitettavasti ei ollut aikaa käydä jokaista läpi minun kanssani. Luottohenkilöni eli mieheni, Chris, otti haltuunsa Baron ja Särmää tuli ratsastamaan Sharon. Chris sekä Sharon ovat molemmat kilpailleet pitkään kouluratsastuksen parissa.

Ennen valmennusta lähdettiin kevyelle maastolenkille purkamaan turhia energioita hevosista, jotta jaksetaan keskittyä kunnolla valmennukseen. Enkkuviltit niskaan ja menoksi. Sää oli mitä kaunein, pakkasta oli juuri sopivasti, ettei lumi jäänyt inhottaviksi tilsoiksi kavioiden pohjaan, eikä tuntunut liian kylmältä. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, joten saimme nauttia pitkästä aikaa aimo annokset d-vitamiinia pimeän talven jäljiltä. Kaikki kolme hevosta olivat pirteinä kirpeästä pakkassäästä.
Nipsu oli todella reippaalla ja kuuliaisella tuulella. Se käppäili reippaasti pistäen koipiaan toisensa eteen korvat hörössä ympärilleen tutkiskellen. Käveltyämme sopivan lenkin suuntasimme maneesia kohti peräkanaa kuin elefantit konsanaan. Eleonora saapui pian perässämme. Tarkoituksena oli videoida valmennus, jotta saamme itsekin nähdä miltä hevoset näyttävät sekä käydäksemme vielä valmennuksen läpi myöhemmin.

Koko valmennuksen ajan Nipsu tuntui reippaalta ja rennolta, se taipui mukavasti muotoon sekä työnsi kunnolla takajaloillakin eteenpäin. Vaikka valmennus meni todella hyvin, saatiin hyviä vinkkejä Eleonoralta jatkoa varten. Nipsun kisaura on alkanut todella lupaavasti, mutta hiomista riittää vielä sekä kehityttävää.
Valmennuksen päätyttyä vein Nipsun takaisin talliin, riisuin sen varusteista ja harjasin oikein kunnolla sekä pyyhkäisin sienellä hiet pois. Kävin viemässä varusteet satulahuoneeseen, mutta viltti jäi vielä karsinan oveen roikkumaan, jotta veisin sen kuivumaan kuivaushuoneeseen. Tullessani takaisin se oli kadoksissa, Nipsu oli olevinaan niin viattoman näköisenä kuin ei tietäisi asiasta mitään. Avatessani karsinan oven näin mytätyn viltin pehmikkeiden seassa… Ihastuttavaa, lisää töitähän tässä kaivattiin. En tosin voinut syyttää kuin itseäni, koska tiesin Nipsun metkut. Mitään ei saanut jättää sen ulottuville ilman valvontaa. Lopuksi vielä loimitin Nipsun ja annoin sille porkkanan palkinnoksi hienosta työstä sekä tietenki aimo annoksen rapsutuksia päälle. Olihan se hieno ori!

Myöhemmin menimme katsomaan videoitua valmennusta Chrisin ja Sharonin kanssa ruokailutilaan kartanolle teekupposten kera. Naurettiin kippurassa ilmeillemme, kuinka keskittyneeltä voi näyttää vain pohkeenväistöä tehdessä! Nipsu näytti todella upealta videolla, vaikka itse sanonkin. Olin todella tyytyväinen tähän päivään sekä valmennukseen. Siitä tulee vielä upea kouluori!
Tulevalla kisakaudella olisi tarkoitus päästä sen kanssa kisaamaan aluetasolla, toivottavasti myös sijoittumaan. Olisi hienoa saada ensimmäiset jälkeläiset alulle, jotta ensi keväänä olisi meillä pari pientä Nipsua vipeltämässä tallissa. Kaikki kuitenkin aikanaan.
Ajatukseksi heräsi myös, että kutsuisin Eleonoran uudemman kerran meille käymään arvioimaan meidän kehitystä esimerkiksi vuoden päästä uudelleen. Suomessakin on monia hyviä valmentajia, mutta olen lapsesta asti ihaillut Eleonoran työtä, joten on todella mahtavaa saada hänet edes kerran käymään katsomaan kuinka edistyn yhden suosikkihevosistani kanssa. Hän kehui todella paljon Nipsua, kertoi siinä olevan potentiaalia upeaksi kouluratsuksi!

30.09.2015, Nipsun seikkailut vol. 500

Oli tavanomainen aamu tavanomaisena päivänä Sipoossa. Tarkoitukseni oli pitää vapaapäivä ja lähteä katsomaan uusia kisavarusteita muutamalle uudelle hevoselle. Luin kaikessa rauhassa Hesaria kun puhelimeni soi, tallilta soitetaan. Ainoa vapaapäivä, joten olihan se liikaa vaadittu, että saisin olla rauhassa. Vastasin, koska tiesin jonkun kriisin olevan meneillään, koska minulle soitetaan. Nipsu on karannut. Taas. Se orin ketkale. Melkeinpä poikkeuksetta, jos minulla olisi tärkeää tekemistä, eikä olisi todellakaan aikaa tai halua keskittyä sen pirulaisen tekemisiin, eiköhän se jotain keksi.Uusi tallityttömme, Nina, oli ollut taluttamassa Nipsua tarhaan aamuruokien jälkeen. Pahaa-aavistamaton Nina-raukka oli avannut tarhan, saattanut orin sisään ja irroittanut riimunarun. Nipsu oli oitis käyttänyt tilanteen hyväksi ja kirmannut iloisesti puoli aukinaisesta portista. Siellä se nyt häröili pitkin tallipihaa härnäten kaikkia, eikä antanut ottaa kiinni. Onneksi aivan tallin lähellä ei ole mitään isoa autotietä ja yleensä ori pysyttelee tallin pihapiirissä, eikä lähde pidemmille seikkailuretkille.
Ei siinä muu auttanut kuin lähteä tallia kohti. Vedin verkkarit päälle ja hyppäsin autoon. Saavuin pihaan tuota pikaa ja Nipsu-show oli edelleen käynnissä. Nina riensi autolleni ja pahoitteli mokaansa enemmän kuin olisi ollut tarpeellista. Harmi, ettei kukaan ollut tajunnut varoittaa Ninaa tämän orin kujeiluista. Nipsu tietenkin oli käyttänyt tilaisuuden hyväksi huomatessaan, ettei käsittelijällä ollut hajuakaan hänen arvaamattomista tempauksistaan.

Kutsuin Nipsua luokseni, se oli juuri ravannut toiselle puolelle pihaa ja haisteli pientä pakastunutta ruohotuppoa, se nosti uljaasti päätään ja katsoi suuntaani. ”Tule nyt tänne retku”, ajattelin mielessäni, ”ei olisi aikaa tähän”. Se hörähti ja lähti jolkottamaan minua kohti. Se jäi parin metrin päähän minusta ja tiesin, jos ottaisin askeleenkin siihen päin se kääntyisi salaman nopeasti ja laukkaisi kiusoitellen toiseen suuntaan. Otin askeleen taaksepäin ja laitoin käden taskuuni. Temppu toimi kuin taika, kuten aina. Uteliaisuus ja ahneus voitti, joten se käveli luokseni ja alkoi hamuta taskuani. Otin käden taskusta , tartuin päitsistä kiinni ja silittelin hiukan sen pöhköä päätä.
Talutin sen uudestaan tarhaan ja kun irroitin otteeni päitsistä se jäi paikoilleen, aivan kuin se ei ikinä olisikaan yrittänyt karata. Nipsu ravaili edestakaisin tarhassa loimi hulmuten ja hörähteli kuin naureskellen, että sainpas sinut tulemaan tänne vapaapäivänäkin. Mokoma.
Ohjeistin Ninaa jatkossa käsittelemään Nipsua kuin 3-vuotiasta lasta, johon ei voi luottaa sillä se voi sännätä hetkenä minä hyvänsä auton tai alle työntää hiekkaa suuhunsa. Ninaa nolostutti todella paljon ja kerroin siitä kuinka sain ensimmäisen kerran kokea tämän saman juuri kun Nipsu oli tuotu Saksasta. Silloin se oli vielä nuori, enkä ollut ollenkaan tottunut sen kujeiluihin. Pidätin hengitystäni lähes koko sen ajan kun arvokas tuore trakehnerori juoksenteli ympäri tallipihaa, odotin vain milloin se säntäisi metsään tai muualle, eikä tulisi takaisin yhtenä kappaleena. Minulla kävi kuitenkin tuuri, koska vanha suomenhevostammamme oli läheisessä tarhassa ja Nipsu oli hiukan ihastunut siihen. Nipsu kirmasi tamman luokse tehdäkseen tuttavuutta. Huomasin tilaisuuteni tulleen, kävelin vaihvihkaa orin lähettyville ja nappasin sen otteeseeni. Tämä riitti opetukseksi minulle, tähän oriin ei voinut luottaa.

Jokaista uutta tulokasta se on koetellut, mutta ihan jokainen ei ole sen retkuun mennyt. Tallimestarimme James on todella kokenut nuorten hevosten kanssa, joten tiesi odottaa jotakin tämän tyylistä siltä ensi kertaa käsitellessä Nipsua. Nipsun ilme oli näkemisen arvoinen kun sen jekku ei onnistunutkaan. Jamesia se yritti pitkään naruttaa kaikin keinoin, mutta lopulta nöyrtyi kun mikään ei mennyt läpi.